Kyse on jatkuvasta ja jatkuvasti muuntuvasta yhteisöllisestä taideprosessista, joka ilmenee kolmella tapaa:
(,+')
- Värien Helmikuu
( I )
- Leikkimisen ja Rajattomuuden tutkielma
(-_-)
- Yleistapaamisia
Yksityiskohtaisemmin:
Kuka ja ketkä puuhaavat mitä?
- Elävän Tulen Olohuoneen Yhteisötaideryhmä järjestää yhteisöllisen taiteen ja leikkimisen tapahtuman - Värien Helmikuun. Toimintaa on koko helmikuun ajan Hirvitalolla sekä Olohuoneella ja sen tarkoitus on koota kasaan yhdessä leikkimisestä ja taiteen tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä monenlaisiin kohtaamisiin, keskusteluihin, leikkipajoihin, juhliin ja taidetyöskentelyihin.
- Hirvitalolta toukokuussa alkava näyttely-teos-verkko levittäytyy lähialueelle ja horisonttiin, toimien työnimellä "Leikkimisen ja Rajattomuuden tutkielma". Näyttely tulee ulos galleriasta ja tapahtuu myös monien tapahtumien ja tempausten muodossa.
- Laajempi yhteisöllinen taideleikkiprosessi jatkuu läpi vuoden viikottaisina Yleistapaamisina, kuukausittaisina intensiiveinä, seminaareina ja vuodenajallisina tapahtumina. Nämä avoimet tilaisuudet ottavat uudet ihmiset lämpimästi leikkiin mukaan.
(*/-)
Taiteellisen työskentelyn näkökulmia ja metodeja:
Yhteisöllisyys ja leikki:
Yhteisöllisyyden tärkeyttä ei voida korostaa liikaa. Toiminnassamme kyse on pitkälti juuri yhteenkokoamisesta ja yhdessä tekemisestä.
Olennainen tekijä koko jatkumollisessa taideprosessissa on luoda avoimen leikkisä yhteisöllisyyden ilmapiiri, jossa ideat kuplivat kaaoksen ja harmonian rajapinnoilla kunnes ponnahtavat konkreettiseen luomisvaiheeseen joidenkin ryhtyessä tuumasta toimeen. Erilaisia uusia leikkiviä vuorovaikusrakenteitä kehitetään viikottaisissa Yleistapaamisissa ja Värien Helmikuussa. Leikkimisen kautta löytyy rohkeutta, hauskuutta, uusia ystäviä, uusia olotiloja ja ideoita toteutettavaksi.
Poikkitaiteellisuus:
Tavoitteena on sekoittaa kaikki mahdolliset eri taidemuodot. Performanssit, kuvataide, tilataide, runous, musiikki, seminaarit, veistokset, videot, naamiaiset jne. pyritään kaikki yhdistämään yhdeksi hengittäväksi kokonaisuudeksi, joka saa köhiä. ;)
Rajattomuuden ja leikkimisen teeman mukaisesti näyttelyprojektin ideoinnin lähtökohtana on lapsenkaltainen usko mahdollisuuksiin toteuttaa asioita ja vaikuttaa maailmaan kansainväliselläkin tasolla täysin rajattomasti, kunnes rajat löytyvät tutkimuksen ja kokeilun kautta. Luonnollisesti suunnitelmien täydellinenkin epäonnistuminen on myös onnistumista ja paras tai erikoisin floppaus palkitaan! Hirvitalo asetetaan näyttelyssä leikkimielisesti koko maailman navaksi, josta käsin koko ihmiskunnan voi tavoittaa erilaisten teosten ja muiden vipujen kautta.
Hirvitalon tapahtumallisuuden teemavuotena huomio on tarkoitus keskittää siihen että näyttelyn aikana on paljon tempauksia, tapahtumia, keskusteluja ja kahviotoimintaa.
Kierrättäminen ja jakaminen:
Resurssimme ovat hyvin rajalliset tällä hetkellä, ja muutenkin on loogista kierrättää kaikki mitä voi. Materiaalit työpajoihin ja teoksiin pyritään keräämään suurilta osin ovelta ovelle lahjoituksina esim. leluja, levyjä, esineitä, pelejä, nappeja, kankaita jne. Nämä keräyskulkueet voivat sinänsä jo olla elähdyttävä karnevalistinen taideteos erilaisten hahmojen toteuttamana. Periaatteena on että kukin tuo sen mitä voi yhteiseen materiaalivarastoon ja työvälineitä yhteiseen käyttöön. Jakaminen lisää yhteisöllisyyttä.
Käytettävissä ovat myös "loputtomat" luonnonmateriaalit: lumi, jää, vesi, kivet, oksat, juuret jne.
sekä materiattomat materiaalit: ajatukset, käytöstavat, musiikki, äänet, tökkäykset, tarinat jne.
Köyhän kekseliäisyydellä ei ole rajoja! (vanha Pispalainen kansanviisaus)
Näyttelytilan rajojen häivyttäminen:
Hirvitalo toimisi näyttelyssä monien teosten osasien kiintopisteenä ja risteyskohtana. Teokset sijoittuisivat kuitenkin osin myös ulos talosta; lähiympäristöön, Tampereelle, Suomeen, maapallolle ja www-tilaan linkittyen verkoksi ja eräänlaiseksi seikkailuradaksi. Esimerkiksi kartan, kylttien, merkkien, symbolien, kivien, narujen, valonsäteiden, sähkön, pullopostien, julisteiden, naurujen, origamien, kädestä käteen kulkevien viestien sekä muiden konkreettisten linjojen avulla katsoja löytää teokselta tai teoksen osaselta toiselle.
Itseorganisoituminen:
Emme voi jäädä odottelemaan että kaikki hyvä annettaisiin meille hopeavadilta. Oma-aloitteisuus, pitkäjänteisyys ja yhteinen tahto auttaa saavuttamaan tavoitteet. Päätetään millaisessa maailmassa haluamme elää ja aletaan työskentelemään sitä kohti!
Paras tapa varmistaa oma osallisuutensa erääseenkin tilaisuuteen, on tarttua siihen itse! (Pispalainen kansanviisaus)
